Eläinoikeuspuolueen kunta- ja aluevaaliohjelma tavoittelee puolueen tulevaisuusohjelmassa esitellyn ekologisen ja eettisen jälleenrakennuksen toimeenpanoa kunta- ja aluetasolla.  Yhteiskuntien olemassaoloa uhkaava ilmastonmuutos ja luontokato pakottavat meidät muuttamaan toimintaamme perustavanlaatuisesti. On oleellista ymmärtää ilmastonmuutokseen ja luontokatoon liittyvä ajallinen ulottuvuus. Jokainen passiivinen ja taantumuksellinen vaalikausi tekee edessä olevasta urakasta vaikeamman ja kalliimman. Jokainen ilmastonmuutosta ja lajikatoa kiihdyttävä vuosi tarkoittaa lisää menetettyjä lajeja ja kurjempia elämisen mahdollisuuksia tuleville sukupolville. Luonnon monimuotoisuuden suojelu ja elonkirjon palauttaminen ovat ainoa mahdollisuus säilyttää kaikenlajisten ja tulevien sukupolvien elämän elinvoimaisuus ja jatkuvuus maapallolla. On kiireesti pohdittava kokonaisuuksia: ruoantuotantoa,  energiajärjestelmää, liikennettä ja  hyvinvointipalveluja. Käynnissä on koko yhteiskunnan muutos, joka koskee politiikkaa, taloutta, luontoa ja ihmisen suhdetta itseensä ja muunlajisiin. 

Tarvitaan vallitsevien hegemonioiden haastamista. Kestävässä yhteiskunnassa nostetaan arvoon asioita, joita nykyään ei huomioida riittävästi: luonnonsuojelua, yhteisöllisyyttä, hoivaa ja vapaa-aikaa. Aidon kestävyyden saavuttaminen edellyttää tuotannon ja kulutuksen vähentämistä. Muutos tarkoittaa monien totuttujen asioiden muuttumista, mutta se ei tarkoita vain luopumista. Meidän täytyy rakentaa talous- ja yhteiskuntajärjestelmä, joka perustuu kohtuuteen ja moraaliseen toimintaan. Tavoitteenamme on tehdä Suomen kunnista ja hyvinvointialueista ihmis- ja eläinoikeudet huomioivia edelläkävijöitä. Muutos parempaan huomiseen saavutetaan paikallisilla ratkaisuilla.

Kunnat ovat ihmisten lisäksi koti myös muunlajisille eläimille. Vaaliohjelmassa esittelemme muutamia näistä muunlajisista kanssaeläjistä. Eläinkunta on loputtoman mielenkiintoinen ja toivomme, että eläinesimerkit innostavat lukijaa syvemmälle eläintiedon pariin ja kasvattavat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Hyviä ja kiinnostavia eläinkirjoja voi lainata esimerkiksi oman kunnan kirjastosta. 

Koira on sosiaalinen ja älykäs nisäkäs, joka kuuluu koiraeläinten heimoon, ja jonka kehitys on kietoutunut tiiviisti osaksi ihmiskunnan historiaa. Koirat ovat laumaeläimiä, jotka tunnetaan sosiaalisuudestaan, uskollisuudestaan ja poikkeuksellisesta kyvystään luoda siteitä paitsi oman lajinsa, myös muiden lajien edustajiin. Koirien oppivaisuuden ansiosta niistä on tullut ihmisille kumppaneita monenlaisissa tehtävissä, kuten pelastus- ja opaskoirina. Koirat suojelevat laumansa jäseniä vaistonvaraisesti. Ne varoittavat uhista, puolustavat laumaansa vaaran uhatessa ja jopa asettavat oman turvallisuutensa toisten edelle. Lisäksi koirat ovat tunnettuja tarkasta hajuaististaan, joka on jopa 10 000 kertaa ihmisen hajuaistia herkempi, ja niiden kyvystä havaita tunnetiloja sekä kommunikoida elein ja ilmein. Koirat kannustavat meitä omalla esimerkillään huomioimaan toiset olennot ympärillämme ja suojelemaan apua tarvitsevia, lajirajat ylittäen.

Eläimillä on tietoisina ja tuntoisina olentoina intressejä ja oikeuksia, jotka tulee ottaa huomioon päätöksenteossa. Muiden vaikutusarviointien tavoin myös eläinvaikutustenarviointi tulee sisällyttää osaksi päätöksentekoa, jotta eläinten näkökulma tulisi huomioiduksi päätöksenteossa.  

Kuntien tulee tukea alueellaan toimivien eläinoikeus- ja eläinsuojeluyhdistysten toimintaa. Rahallisen tuen ohella kunnat voivat tukea yhdistyksiä antamalla hallinnoimiaan tiloja yhdistysten käyttöön maksutta. Eläinten käyttämistä urheilu- tai harrastusvälineenä ei tule tukea kunnallisin varoin, eikä kunnan tapahtumissa tule käyttää eläimiä ihmisten viihdykkeenä. Kuntien tulee vetäytyä eläimiä ihmisten viihdykkeenä käyttävistä yrityksistä, tapahtumista ja organisaatioista, kuten ravi- ja kalastustapahtumista, eläintarhoista ja akvaarioista pois lukien eläinten ehdoilla tapahtuva toiminta. Löytöeläintoiminnalle on taattava riittävä rahoitus. Kunnan lakisääteinen velvollisuus huolehtia alueensa löytöeläimistä tulee toteuttaa asettamatta kuntalaisia tai löytyneitä eläimiä eriarvoiseen asemaan esimerkiksi maantieteellisestä sijainnista johtuen. Terveen tai terveeksi hoidettavan löytöeläimen lopettaminen lakisääteisen säilytysajan umpeutuessa ei ole eettisesti kestävä vaihtoehto, pois lukien tilanne jossa eläimen elämään sisältyy pitkittynyttä kärsimystä.

Kuntien tulee ottaa myös vastuuta loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoidosta. Eläinoikeuspuolue on tehnyt loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoitoa koskevan kuntalaisaloitteen. Tavoitteenamme on, että hoito järjestetään aloitteemme ehdotuksen mukaisesti. Tämän lisäksi kuntien tulee myös asettaa rajoituksia ilotulitteiden käytölle. Kunnan hallinnoimien luontoalueiden tulee olla turvallisia niin ihmisille kuin eläimille, minkä johdosta kuntien tulee asettaa metsästyskielto omistamilleen luontoalueille. Niin kutsuttujen haittaeläinten ja suurnisäkkäiden osalta on pyrittävä ennen kaikkea ihmisten ja eläinten välisten konfliktien ennaltaehkäisyyn, ei eläinten väkivaltaiseen poistamiseen. Ongelmien taustalla on usein ihmisten oma virheellinen toiminta eläinkontakteissa tai jätteiden käsittelyssä.

Hyvinvointialueilla tulee osaksi pelastustoimea perustaa oma eläinpelastusyksikkö, joka on erikoistunut eläinpelastustehtäviin. Lisäksi hyvinvointialueiden tulee yhdessä kunnan kanssa perustaa eläinsuojelutoimijoiden yhteistyöelin. Mukana yhteistyöelimessä voivat olla esimerkiksi pelastuslaitokset ja vapaapalokunnat, ensihoito, kunnallisen löytöeläinpaikan pitäjät, sosiaalipalvelut, paikallinen eläinsuojeluyhdistys, poliisi, vapaaehtoiset eläinsuojeluneuvojat ja kunnan eläinlääkäri. Eläinsuojelullisten ongelmien tunnistamisen ja ennaltaehkäisyn kannalta etenkin sosiaalitoimen roolia tulee vahvistaa. Osana hyvinvointialueiden palveluita voidaan tarjota esimerkiksi matalan kynnyksen lemmikinpito-ohjausta. Kunnallisen eläinlääkärin vastaanotto tulee perustaa niihin kuntiin, joissa sellaista ei ole. Lisäksi kunnallisen eläinlääkäripalvelun hinnastoa tulee laskea vähävaraisten henkilöiden kohdalla. 

Kimalaisetkäyttävät ravinnokseen mettä ja siitepölyä. Ilman ravintovarastojen täydennystä kimalaisyhteiskunta pysyy hengissä vain muutaman päivän. Keskimäärin pesä tarvitsee vuorokauden aikana 40–50 g mettä ja 20 g siitepölyä. Siitepölyn kimalaiset keräävät takasäärissä oleviin siitepölyvasuihin ja meden takaruumiissa sijaitsevaan mesikupuun. Pesässä työläinen oksentaa meden pesän mesikuppiin ja tyhjentää siitepölytvasut siitepölykennoihin. Ensimmäistä kertaa keruumatkalle lähtevä kimalainen on uuden asian äärellä ja alkuun tapahtuu usein virheitä . Mettä etsitään siitepölykasveista ja siitepölyä mesikasveista, tai monimutkaisissa kukissa ravintoa ei oikein osata etsiä oikeasta paikasta oikealla tavalla. Kokemuksen myötä taidot ja tiedot kehittyvät ja  ravinnon keruu alkaa sujua. Kimalaiset ovat sopuisaa väkeä. Eri lajien edustajat eivät hyökkäile toistensa kimppuun puolustaakseen ruoka-alueita. Samassa kukassa voi olla kaksi eri lajin edustajaa sopusoinnussa ravintoa etsimässä. Kimalaiset ovat myös tärkeitä pölyttäjiä ja esimerkiksi metsämarjasatomme on lähes kokonaan kimalaisten varassa.

Ilmastokriisin edellyttämä ekologinen ja eettinen kestävyyssiirtymä asettaa eläinperäiseen ruuantuotantoon nojaavalle järjestelmälle suuria muutosvaatimuksia. Eläintuotannon sortavat rakenteet alistavat eläimet tuotantovälineiksi ja aiheuttavat näille kärsimystä ja kuolemaa. Vuonna 2023 suomalaisissa teurastamoissa tapettiin 81 680 212 eläintä. Kuntien ja hyvinvointialueiden ruokahankinnoilla on iso vaikutus eläinperäisten tuotteiden kysyntään ja sitä kautta tapettujen eläinyksilöiden lukumäärään. Suurin osa kunnista on asettanut ilmasto- ja ympäristötavoitteita, mutta keinovalikoimassa kasvisruuan lisäämisellä on liian pieni osuus. Kasviperäinen ruoka on lähes poikkeuksetta ympäristön ja päästöjen kannalta aina paras vaihtoehto. Ruokapalveluiden ruokatarjonnan muuttaminen kasvipohjaisempaan suuntaan on erittäin tehokas keino vähentää kunnan hiilijalanjälkeä ja ympäristörasitusta sekä hillitä luontokatoa. Kunnan on mahdollista saavuttaa ruokatarjonnan muutoksella lisäksi terveyteen liittyviä hyötyjä. Tuoreimmat kansalliset ravitsemussuositukset painottavat kasviperäisen ruuan lisäämistä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.

Kuntien ja hyvinvointialueiden on aktiivisesti tehtävä tekoja, joilla lisätään kasvisruuan osuutta ruokahankinnoissa samalla kun lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden osuutta vähennetään. Kuntien tulee sitoutua eri kansalaisjärjestöjen Puolet parempaa -kampanjan mukaisiin tavoitteisiin eli puolittaa eläinperäisten tuotteiden osuus hankinnoissa vuoteen 2030 mennessä. Eläinperäisten tuotteiden korvaaminen kotimaisilla kasvistuotteilla tukee myös kestävää kotimaista ruuantuotantoa. Markkinoilla on paljon innovatiivisia kotimaisia kasvistuotteita ja alalla toimii paljon kotimaisia yrityksiä. Kasvisruokaan panostaminen tukeekin myös kotimaisten yritysten kilpailukykyä. Kasvisruokapäivien määrää joukkoruokailussa täytyy lisätä ja kasvisruokavaihtoehdon on oltava kaikkina päivinä vegaanista. Kasvisruoan menekkiä voidaan myös lisätä laittamalla kasvisruoka tarjolle päälinjastolle ensimmäiseksi vaihtoehdoksi. Lihan osuutta aterioissa tulee vähentää korvaamalla puolet aterioiden lihamäärästä kasviproteiinilla.  Muutoksen toteuttamiseen on saatavilla runsaasti tukea. Kunnat voivat esimerkiksi hyödyntää Luonnonvarakeskuksen ilmastovaikutusdatasettiä aterioiden hiilijalanjäljen laskemisessa ja Ilmastokestävä kasvisruoka -kampanjan sivuilta löytyy ruokapalveluille sopivia reseptejä valmiine hiilijalanjälkilaskelmineen. Kuntien ja hyvinvointialueiden on tehtävä linjaus tarjottavan ruuan eettisistä kriteereistä. Eurooppalaiset hyvinvointisäännökset alittavissa olosuhteissa tuotettuja elintarvikkeita ei tule tarjota lainkaan.

Kuntien on myös tehtävät tekoja ruokahävikin vähentämiseksi. Hävikkiruoan hyödyntämiseksi kuntien tulee mahdollistaa ruoka-apua tarjoavien tahojen verkostolle kunnan järjestämä keskitetty kuljetuslogistiikka ja muita tarvittavia tukitoimia. Keskitetyllä logistiikalla hävikkiruoka voidaan hyödyntää pienemmillä kuljetuskuluilla ja päästöillä. Kuntien on tarjottavat maksutonta puistoruokailua lapsille koulujen lomakausilla.

Osana ruokapolitiikkaa kuntien tulee tukea asukkaiden ruokaan liittyvien taitojen oppimista ja kehittymistä. Kunnissa tulee kehittää mahdollisuuksia toteuttaa kaupunkiviljelyä esimerkiksi tarjoamalla palstaviljelyalueita asukkaille. Ruoan kasvatuksen taidot ja keruutuotteiden hyödyntäminen tulee huomioida myös kasvatuksessa ja opetuksessa. Päiväkotien ja koulujen pihoihin tulee mahdollisuuksien mukaan sisällyttää viljelypalstoja tai -laatikoita ja satoa tuottavia kasveja. Satoa tuottavia ja muita hyötykasveja tulee käyttää myös puistoissa ja muilla viheralueilla.  

Majava on eläinkunnan ekoinsinööri, joka tunnetaan erityisesti kyvystään rakentaa patoja ja pesäkoloja vesistöihin. Tämä aktiivinen jyrsijänisäkäs on erittäin sosiaalinen eläin, joka elää perheryhmissä. Perheeseen kuuluu yleensä vanhemmat poikasineen, jotka työskentelevät yhdessä rakentaakseen patoja, pesiä ja muita rakenteita. Majavat ovat pääasiassa kasvissyöjiä, ja niiden ruokavalio koostuu pääasiassa puiden kuoresta, versoista, juurista ja lehdistä. Majavan toiminta ei ole hyödyllistä pelkästään majavalle itselleen, vaan sillä on merkittäviä etuja laajemmin ympäristölle. Majavien rakentamat padot esimerkiksi luovat pieniä lampia ja kosteikkoja, jotka tarjoavat elinympäristön lukuisille eläin- ja kasvilajeille lisäten monimuotoisuutta. Näin majava toimii ekosysteeminsä avainlajina, jonka vaikutukset ulottuvat laajalle sen elinympäristössä.

Kuntien hallintaan kuuluu merkittävä määrä luonto- ja viheralueita, ja kunnilla on tärkeä rooli luonto- ja lajikadon vastaisessa työssä. Elonkirjoa suojellaaksen kuntien on suojeltava luonnontilaisia alueita, etenkin kuntien omistamat metsät tulee saattaa suojelun piiriin. Kuntien ja hyvinvointialueiden hallinnoimien viheralueiden määrää tulee lisätä ja tehdä niistä monilajisia yksipuolisten numikoiden sijaan. Viheralueiden kasvillisuudessa tulee suosia kotoperäisiä lajeja ja sisällyttää niihin monimuotoisuutta tukevia elementtejä, kuten lahopuuasetelmia ja hyönteishotelleja. Ravinnekierron parantamiseksi viheralueisiin tulee mahdollisuuksien mukaan sisällyttää kompostoreita. Myös puiden määrää kaupungeissa tulee lisätä istuttamalla uusia puita samalla suojellen vanhoja. Ylläpitoa vaativien viheralueiden lisäksi kaupungeissa tulee olla vähemmällä ylläpidolla olevia alueita ja kokonaan ilman ylläpitoa olevia luonnontilaisia alueita.

Rakennetussa ympäristössä viheralueet ovat keino lisääntyvien hulevesien kestävään hallintaan ja kuumenevan ilmaston myötä syntyvän lämpösaarekeilmiön ehkäisyyn. Elonkirjon suojelun ja eri sääilmiöistä johtuvien ongelmien ratkaisun lisäksi viheralueet toimivat elinympäristöinä eri eläinlajeille ja vaikuttavat tutkitusti ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen. Uusimpien selvitysten mukaan luontoympäristöjen avulla voidaan saada valtakunnallisesti satojen miljoonien eurojen vuotuiset hyödyt pelkästään masennuksen ja tyypin 2 diabeteksen torjunnassa sekä astman lääkehoidossa. Yhdenvertaisuuden näkökulmasta viheralueista ja luontokohteista on tehtävä esteettömiä, sillä oikeus luonnosta nauttimiseen on kaikilla.  

Pölyttäjien pelastamiseksi tulee tehdä tietoista pölyttäjäpolitiikkaa. Luonnonmukaista viljelyä on lisättävä, reuna-alueita ja suojavyöhykkeitä perustettava, kukkivia puita kasvatettava ja pölyttäjiin liittyvää vaikuttavuustutkimusta lisättävä. Kunnissa kartoitetaan alueita, joiden niittoväliä pystytään harventamaan. Pientareita levennetään paitsi pölyttäjien myös muiden eläinten ja monimuotoisuuden lisäämisen vuoksi.

Kuntien on pyrittävä alueellaan syntyvän jätteen määrän minimoimiseen ja mahdollistettava helposti saavutettavat jätteenlajittelupisteet asukkaille. Valosaasteen aiheuttamat ympäristöhaitat kasveille, hyönteisille ja muille eläimille on otettava kunnissa vakavasti. Kuntien liikennevalaistuksessa, kaupunki- ja aluesuunnittelussa sekä viheralueiden hoidossa minimoidaan valosaasteen kertyminen. Tämä voidaan tehdä lisäämällä valosaasteen vähentäminen kuntien ympäristönsuojelumääräyksiin. Keinovalon vähentämisen suunnitelmat aloitetaan heti valtuuston toimintakauden alussa sekä ihmisten että luonnonvaraisten eläinten valo- ja pimeärytmin häiriintymisen korjaamiseksi.

Kuntien on edistettävä energiajärjestelmien hiilestä irtaantumista ja sähköistämistä. Fossiilisten polttoaineiden ja niihin verrattavien energialähteiden käytölle on asetettava takaraja kunnissa. Kuntien on kaikessa energiankäytössään suosittava uusiutuvilla energianlähteillä tuotettua energiaa sekä käytettävä systemaattisesti hukkalämpöä. Uusille turve-, hiili- ja öljyvoimaloille sekä fossiilisten polttoaineiden jalostuslaitoksille ei tule antaa rakennuslupia. Fossiilisten polttoaineiden ja niihin verrattavien energialähteiden myynnistä riippuvaisten toimijoiden vuokrasopimukset on kunnissa arvioitava uudelleen ja niiden jatkamisen ehtona on oltava selkeä suunnitelma fossiilienergiasta luopumiselle.

Ankerias on erityinen kalalaji, joka tunnetaan ainutlaatuisesta sopeutumiskyvystään ja pitkästä vaellusmatkastaan. Ankeriaan ruumis on pitkänomainen ja se muistuttaakin ulkonäöltään käärmettä. Tämä Euroopassa esiintyvä laji viettää suuren osan elämästään makeassa vedessä, mutta lisääntyy Sargassomerellä valtameren suolavedessä. Ankeriailla on harvinainen kyky liikkua lyhyitä matkoja kostealla maalla hengittäen osittain ihonsa kautta, mikä mahdollistaa niiden siirtymisen vesistöjen välillä, erityisesti sateisella säällä. Ankeriaat ovat selviytymisen mestareita, mutta niiden elinympäristöt ovat uhanalaisia esimerkiksi jokien patoamisen, veden saastumisen ja ilmastonmuutoksen vuoksi.

Rakennetun ympäristön laajentaminen luonnontilaisille alueille on aina vahingollista alueen ekosysteemille ja tuhoaa luonnonvaraisten eläinyksilöiden elinalueita. Uudisrakentamisen sijaan on pyrittävä kunnostamaan ja muokkaamaan jo olemassa olevia rakennuksia. Silloin kun tämä ei ole mahdollista, uudisrakentaminen suoritetaan pääsääntöisesti aiemmin rakennetuilla alueilla eikä luonnonympäristöjä raivata rakenteiden tieltä. Vanhoja ja kulttuurisesti arvokkaita rakennuksia suojellaan, eikä niiden anneta rapautua purkukuntoisiksi.

Arvioiden mukaan Suomessa kuolee miljoonia lintuja vuosittain ikkunaan törmäyksen seurauksena. Törmäykset heijastaviin pintoihin on yleisin ihmisen aiheuttama luonnovaraisten lintujen kuolinsyy. Rakentamisesta tehdään lintuturvallista päivittämällä rakennusmääräyksiä kieltämällä lintujentapporakenteet osana rakennuksia. Lintuturvalliset rakennusmääräykset ulotetaan koskemaan uudisrakentamisen lisäksi olemassa olevien rakennusten korjaus- ja muutostöitä. Kasvillisuuden määrää kaupungeissa lisätään rakennuttamalla viherkattoja ja -seiniä. Uudisrakentamiselta edellytetään nykyistä suurempien viheralueiden ja kasvillisuuselementtien sisällyttämistä rakennussuunnitelmiin. 

Kaupunkinsuunnittelussa tulee ottaa huomioon ihmisten moninaisuus ja kaupunkeja tulee kehittää esteettömiksi. Kaupunkirakenteen ohella kaikkien kunnan palveluiden tulee olla esteettömiä. Esteettömyyden saavuttamiseksi kuntien on laadittava esteettömyyssuunnitelma, johon sitoutetaan kaikki kunnan toimialat. Yleisten ilmaisten wc-tilojen määrää kunnissa on lisättävä. Kaupunki-ilman parantamiseksi, turvallisuuden lisäämiseksi ja avoimen julkisen tilan vapauttamiseksi kaupunkeihin tulee suunnitella autottomia alueita. Lisäksi asuinalueiden eriytymisen eli segregaation ehkäisemiseen tulee kiinnittää huomioita esimerkiksi kehittämällä asuinalueita pitkäjänteisesti yhdessä asukkaiden kanssa.

Kunnat ovat Suomessa merkittäviä ulkomainospaikkojen omistajia, minkä johdosta kunnilla on päätäntävaltaa kulutuspäätösten ohjailuun ja katukuvan kaupalliseen ilmeeseen. Ulkomainonnan rajoittaminen ilmastosyistä on maailmalla kasvava trendi. Trendiä seuraten myös Suomen kuntien on rajattava ekologisesti ja eettisesti kestämättömiksi katsottavat tuotteet ja palvelut  pois mainos- ja mainoslaitepaikkojen vuokrasopimuksia laadittaessa.

Suomessa vuokralla asuvat käyttävät poikkeuksellisen suuren osan tuloista asumiskustannuksiin, ja  vuokralla asuvien asumismeno-osuus on OECD-maiden korkein. Kohtuuttomien asumismenojen hillitsemiseksi kuntien on lisättävä kohtuuhintaisten julkisesti tuotettujen asuntojen määrää ja hillittävä julkisrahoitteisten asuntojen vuokria sääntelyllä. Jotta olemassa olevilla asunnoilla voitaisiin täyttää ihmisten asumisen tarpeet, on kuntien rakennusvalvonnalla estettävä ammattimainen asuntojen lyhytaikaismajoitus.  

Rusakko on jatkuvasti liikkeessä oleva suurikokoinen jäniseläin, joka tarvitsee laajoja, monipuolisia elinympäristöjä selviytyäkseen. Sen aktiivisuus perustuu tehokkaaseen lihasvoimaan, joka mahdollistaa nopean pakenemisen petoja vastaan ja pitkien välimatkojen taittamisen ravinnon tai suojapaikan löytämiseksi. Rusakon elinympäristö koostuu usein peltomaisemista, niityistä ja metsäaukioista, jotka tarjoavat sekä suojaa että ravintoa.

Rusakon liikkuminen muistuttaa siitä, kuinka tärkeää on ylläpitää ympäristön toiminnallisuutta. Ekologiset käytävät, kuten metsänreunat ja viheralueet, eivät ainoastaan tue eläinten liikkumista ja elinvoimaisuutta, vaan edistävät myös kestävämpää elämäntapaa ihmisille. Liikkuminen lihasvoimin on näin paitsi terveellistä, myös ekologisesti ja sosiaalisesti merkityksellistä.

Onnistuneen kestävyysmurroksen kannalta toimivat liikennepalvelut ovat keskeisessä osassa. Tulevaisuuden liikenteen kulmakivinä ovat toimivat joukkoliikenneyhteydet ja kevyen liikenteen rakenteet. Joukkoliikenteen käyttö saadaan kasvamaan, kun sen käytöstä tehdään helppoa ja vaivatonta. Oleellista on, että yhteyksiä on riittävän tiheästi ja ne ovat nopeita. Matka-aikoja voidaan lyhentää, kun kaupunkisuunnittelussa joukkoliikenteelle valitaan riittävän suorat reitit mutkittelun sijaan. Koska liikennettä on kehitetty pitkään yksityisautoilun ehdoilla, ovat monet keskisuurissa ja  pienemmissä kaupungeissa sekä haja-asutusalueilla usein riippuvaisia yksityisautoilusta. Toimivat joukkoliikenneyhteydet tulee ulottaa myös keskisuuriin ja pieniin kaupunkeihin ja haja-asutusalueille, jotta toimiva arki ei ole alistettuna autopakolle. Jatkuva joukkoliikenteen lippujen hinnan nosto tulee lopettaa ja tavoitteeksi asettaa joukkoliikenteen maksuttomuus. 

Kevyen liikenteen osalta pyöräilyn edellytysten kehittäminen on tärkeää. Kaupunkien sisäinen liikenne tulee toteuttaa pyöräily-ystävällisesti, minkä lisäksi kuntien välisellä yhteistyöllä tulee edistää pyöräilyn mahdollisuuksia kuntien välillä. Pyöräilyn edellytyksiä voidaan parantaa esimerkiksi lisäämällä erillisiä pyöräväyliä sekä selkeitä ja turvallisia pyöräreittejä, ottamalla käyttöön kaupunkipyörät sekä rakentamalla varastamiselta suojattuja pyöräparkkeja ja pyörien itsehuoltopisteitä. Myös kirjastosta lainattavien kuormapyörien käyttöönotto on kannatettava pyöräilyn edellytyksiä tukeva toimenpide. 

Vuokrattavat sähköpotkulaudat ovat kevyen liikenteen muotona monella tapaa ongelmalliset. Kulkuväylille jätetyt sähköpotkulaudat muodostavat esteen ja vaikeuttavat liikkumista väylällä etenkin liikuntarajoitteisten ihmisten kohdalla. Akkukäyttöisinä kulkuneuvoina sähköpotkulaudat kuluttavat niukkoja mineraalivarantoja, joiden louhintaan liittyy ympäristöongelmien lisäksi huomattavia ihmisoikeusloukkauksia ja riistoa. Vuokrattavilla sähköpotkulaudoilla korvataan pääsääntöisesti kestävämmät liikkumismuodot kuten pyöräily, kävely tai joukkoliikenteen käyttö. Kuntien on etsittävä keinoja vuokrattavien sähköpotkulautojen rajoittamiselle ja mahdollisuuksien mukaan niiden kieltämiselle.

Liikenteessä kuolee arvioiden mukaan monta miljoonaa selkärankaista eläintä vuosittain. Liikenteestä tulee tehdä turvallisempaa niin ihmisille kuin muille eläimille rakentamalla tiealueiden poikki kulkevia viher- ja alikulkusiltoja sekä pieneläinputkia.

Korppi on Suomen suurin varislintu ja yksi maailman älykkäimmistä lintulajeista. Korpin tunnistaa mustasta väristä, voimakkaasta nokasta ja kiilamaisesta pyrstöstä. Se on hyvin sopeutumiskykyinen ja sitä tavataan erilaisissa elinympäristöissä. Suomessa korppi on yleinen erityisesti pohjoisessa ja syrjäisillä seuduilla. Korpit ovat tunnettuja poikkeuksellisesta älykkyydestään: ne oppivat nopeasti uusia asioita, muistavat aiemmin oppimansa ja pystyvät käyttämään työkaluja esimerkiksi ruoan hankkimiseen. Leikki ja älyllinen stimulaatio ovatkin olennaisia korppien hyvinvoinnille. Korpit leikkivät monella tavalla: ne saattavat liidellä ilmavirtauksissa huvin vuoksi, tiputella esineitä korkealta ja noutaa ne takaisin tai pyöriä sekä liukua lumessa. 

Kulttuuri on kaikille kuuluva itseisarvoinen hyvinvointia ja onnellisuutta lisäävä voima. Kunta- ja aluetasolla tulee tehdä kulttuurimyönteistä päätöksentekoa tukemalla paikallisten kulttuuritoimijoiden ja asukkaiden omaehtoisen kulttuuritoiminnan edellytyksiä. Rahallisen tuen lisäksi kunnat ja hyvinvointialueet voivat antaa omistamiaan tiloja ilmaiseksi kulttuuritoiminnalle. Kulttuurin ja taiteen hyödyntäminen hyvinvointipalveluissa vaikuttaa positiivisesti mielen hyvinvointiin, fyysiseen terveyteen sekä elämän laatuun ja onnellisuuteen. Kulttuurihyvinvointiin panostamalla voidaan vähentää sosiaali- ja terveysmenoja, mikä vahvistaa aluetaloutta. Kulttuurin taloudellisen ja sosiaalisen saavutettavuuden lisäämiseksi kunnissa tulee ottaa käyttöön kaikukortti, jolla vähävaraiset voivat päästä ilmaiseksi kulttuuritapahtumiin ja esimerkiksi kansalaisopistojen kursseille. Samalla periaatteella myös museokortti tulee tarjota ilmaiseksi vähävaraisten käyttöön. Kuntatasolla kirjastot ovat tärkeässä osassa paikallista kulttuuritarjontaa. Kirjastopalveluihin ei tule tehdä minkäänlaisia heikennyksiä esimerkiksi kirjastoautoja lakkauttamalla. Taidetta on tuotava osaksi katukuvaa esimerkiksi laillisin graffitiseinin ja edellyttämällä rakentamiselta prosenttitaideperiaatetta.

Kunnissa tulee olla tarjolla kaikille saavutettavia erilaisia liikunta- ja harrastusmuotoja. Kuntien tulee panostaa maksuttomiin tiloihin ja paikkoihin, joissa liikuntaa ja taidetta voi harrastaa ja kokeilla uusia lajeja matalalla kynnyksellä. Etenkin lapsille on pystyttävä tarjoamaan ilmaisia harrastusmahdollisuuksia. Liikunta- ja harrastuspaikkojen suunnitteluun ja kehittämiseen tulee osallistaa oleelliset sidosryhmät, jotta lopputulos palvelee käyttäjien tarpeita. 

Karhu on suurikokoinen nisäkäs, jota esiintyy eri lajeina pohjoisen pallonpuoliskon metsissä, vuoristoissa ja tundrilla. Karhut ovat kaikkiruokaisia, ja niiden ravinto vaihtelee marjoista ja kasveista kalaan ja pieniin nisäkkäisiin. Karhu viettää talvensa horroksessa, jolloin sen aineenvaihdunta hidastuu merkittävästi ja se selviää kuukausia ilman ravintoa käyttämällä kesällä keräämiään rasvavarastoja. Karhut elävät suurimman osan vuodesta yksin, mutta emokarhuilla on vahva hoivavietti ja tiivis suhde poikasiinsa. Emokarhu viettää jopa kaksi vuotta huolehtien ja ohjaten pentuettaan. Karhunpennut oppivat emoltaan selviytymisen kannalta tärkeitä taitoja, kuten ravinnon hankkimista, vaarojen välttämistä ja talvehtimiseen valmistautumista. Tämä kasvatus on välttämätöntä, sillä poikasten selviytyminen myöhemmin elämässä riippuu pitkälti täysikasvuisten tarjoamasta ohjauksesta ensimmäisten elinvuosien aikana.

Laadukas varhaiskasvatus, peruskoulutus, toisen asteen koulutus, korkeakoulutus sekä vapaa sivistystyö tuovat kuntaan niin työllisyyttä kuin pitovoimaa. Olemassa olevaa kouluverkkoa ei tule heikentää esimerkiksi kyläkouluja lakkauttamalla. Opetusalan ammattilaisia tulee kuunnella päätöksenteossa. Henkilöstön resursseihin, pätevyysvaatimuksiin ja jaksamiseen tulee kiinnittää huomiota. Henkilöstön hyvinvointi ja sitoutuminen työhön vaikuttaa myös lapsiin ja nuoriin, ja siksi kuntien tulee kehittää kasvatus- ja opetusalan työoloja ja johtamista sekä varmistaa riittävät resurssit työn tekemiseen. Lisäksi eri koulutusasteiden, kolmannen sektorin sekä viranomaisten välistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa on lisättävä huomattavasti ja byrokratiaa helpotettava. Kuntien ja alueiden on voitava tehdä helpommin yhteistyötä ja kehittää varhaista puuttumista, ja yhteydenpitoa kodin ja koulun välillä pitää selkiyttää. Tukitoimista, niin erityisen tuen kuin kielellisen tuen resursseista ei pidä leikata, vaan niitä tulee kasvattaa. Kotoutumiskoulutusten siirtyessä kunnille on varmistettava, että koulutus on tasalaatuista ja jatko-ohjaus taataan jo kotoutumiskoulutuksen aikana. 

Nuoruusiässä ihmisten unirytmi myöhäistyy, minkä seurauksena illalla nukahtamisen ajankohta siirtyy myöhemmäksi. Tämä yhdistettynä aikaisiin kouluaamuihin on omiaan lisäämään nuorten univajetta. Yläkouluissa koulupäivien alkamisajankohtaa tulee myöhäistää. Lasten ja nuorten kouluhyvinvointiin tulee kiinnittää enemmän huomiota ohjaamalla riittävästi resursseja koulujen yhteisöllisyyttä lisäävään työhön esimerkiksi palkkaamalla kouluihin nuoriso- ja yhteisöohjaajia.

Kasvatus- ja koulutusalan tulee sitoutua eläinten hyvinvoinnista tiedottamiseen, eläinoikeuksien opetuksen lisäämiseen sekä yhdenvertaisuuden ja antirasismin periaatteisiin. Eri ihmis- ja eläinoikeusjärjestöjen edustajien oppilaitosvierailuja lisätään, ja lapsille ja nuorille opetetaan ympäristönsuojelusta, eläinten kohtelusta, ruoantuotannosta ja ihmisoikeuksista konkreettisesti eri oppiainerajat ylittäen. 

Lepakko on lentävä nisäkäs, jonka erikoistaito on kaikuluotausta hyödyntävä kuulo. Tämä kyky auttaa sitä navigoimaan pimeässä, välttämään esteitä ja havaitsemaan saaliin tehokkaasti. Lepakon kyky kuulla ja tulkita ympäristönsä pienimpiäkin ääniä on elintärkeä sen selviytymiselle ja menestykselle. Lepakot lähettävät korkeataajuisia ääniaaltoja, jotka heijastuvat ympäristön esineistä ja saaliista takaisin. Tämän kaikuluotauksen avulla lepakko pystyy hahmottamaan tarkasti etäisyydet, muodot ja liikkeet, vaikka näkyvyys olisi heikko. Sen korvat ovat erityisen herkät, ja ne voivat havaita pieniä muutoksia äänen voimakkuudessa ja suunnassa.
Lepakon tarkka kuulo muistuttaa meitä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen merkityksestä, erityisesti lähidemokratian näkökulmasta. Lepakon tavoin yhteiskunta tarvitsee herkkyyttä ja kykyä tulkita monia erilaisia ääniä.

Demokratia on yhteiskunnallisessa puheessa korostetun arvokkaassa asemassa. Demokratian osalta emme kuitenkaan ole valmiita, vaan voimme aina lisätä sitä ja tulla valtiona, yhteiskuntana ja yhteisöinä demokraattisemmiksi. Eläinoikeuspuolueen näkemyksessä toimivassa demokratiassa  yksilöt ovat aktiivisesti osallisena heitä koskevassa päätöksenteossa. Valta rakentuu alhaalta ylöspäin ja horisontaalisesti. Yksilöt eivät ole vallankäytön kohteita, vaan yhdessä muiden kanssa valtaa käyttäviä. Ihmisiä lähellä olevina instituutioina kunnilla ja hyvinvointialueilla on hyvät lähtökohdat tehdä erilaisia demokratiaa vahvistavia uudistuksia.

Suorina demokratiaa vahvistavina toimina kunnissa ja hyvinvointialueilla on otettava käyttöön erilaisia lähidemokratian muotoja, kuten kansalaisraadit, kunnallinen kansanäänestys ja osallistava budjetointi. Kunnissa on kehitettävä kuntalaisaloitteiden asemaa etenkin aloitteiden käsittelyn nopeuttamisen ja läpinäkyvyyden osalta. Hyvinvointialueiden osalta kuntalaisaloitteiden tapainen vaikuttamiskanava puuttuu kokonaan ja hyvinvointialueiden on aloitettava toimenpiteet vastaavan aloitemallin kehittämiseksi.

Kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseksi julkisia tiloja on annettava ilmaiseksi yhdistysten ja muun kansalaistoiminnan käyttöön. Kuntien tulee tarjota tiloja ja rakennuksia, joissa omaehtoinen oppiminen, tavaroiden kunnostaminen, tiedon ja tavaran jakaminen sekä yhteisöllisyys ja osallisuus mahdollistuvat. Samoin myös julkinen infrastruktuuri, kuten sähkökaapit on oltava ilmaiseksi yhdistysten ja kansalaistoiminnan käytössä esimerkiksi eri tapahtumia järjestäessä. Myös julkisten ilmoitustaulujen määrää on lisättävä.

Kunnat voivat demokratisoida taloutta myös ottamalla käyttöön paikallisrahan. Erilaisista paikallisrahan käyttömalleista löytyy esimerkkejä maailmalta ja paikallisrahaa on kokeiltu myös Suomen kunnissa. Paikallisraha on kunnan liikkeelle laskema maksuväline, jota voi käyttää vain paikallisissa yrityksissä, jotka hyväksyvät paikallisrahan maksuvälineenä. Paikallisrahalla voidaan ohjata kuntalaisten kulutuksen kohdistumista paikallisiin yrityksiin ja näin tukea paikallisten yritysten toimintaa. Paikallisrahalla voidaan lisätä kunnan talouspoliittista liikkumatilaa ja vahvistaa paikallistaloutta esimerkiksi määrittelemällä pienempien hankintojen tarjouskilpailut paikallisrahassa. Tarjouskilpailussa paikallisten yritysten suosiminen on hankalaa kilpailulainsäädäntöön nojaten. Kilpailutuksen voittaakin usein kansainvälinen suuryritys, joka voi hetkellisesti alihinnoitella tarjouksensa. Mikäli tarjouskilpailu on määritelty paikallisrahassa, jättäytyvät suuryritykset kilpailutuksesta luultavasti pois, koska voittojen kotiuttaminen on vaikeampaa ja paikallisraha jää helposti pyörimään niiden kirjanpitoon. 

Kilpailutukset tulee kunnissa toteuttaa niin, että pienemmillä toimijoilla on edellytykset osallistua kilpailutuksiin. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi pilkkomalla hankinnat pienempiin kokonaisuuksiin. Hinnan ja paikallisuuden sijaan tärkeimmät valintakriteerit kilpailutuksissa tulee olla vastuullisuudella ja laadulla.  Vastuullisuuden tulee olla ylipäätään kuntien hankintaketjuissa olennainen kriteeri ja hankinnoista vastaavien työntekijöiden vastuullisuusosaamiseen on panostettava.

Kuntatalouden kannalta kuntien työllisyystilanne on avainasemassa. Työllisyyspalveluiden siirtyessä kunnille on kunnilla enemmän vastuuta ja vapautta työllisyyspolitiikan suhteen. Kuntien on tehtävä aktiivista työllisyyspolitiikkaa esimerkiksi panostamalla oppisopimuskoulutukseen, tukityöllistämiseen ja työpajatoimintaan. Kuntien työllisyyspolitiikan tavoitteena tulee olla täystyöllisyys, jota varten kuntien on selvitettävä mahdollisuuksia työpaikkatakuukokeiluihin. Työpaikkatakuuseen ei kuitenkaan tule liittää työpakkoa.

Siirtymäpolitiikan näkökulmasta oleellista on huomata, että samanaikaisesti on olemassa vastentahtoisesti työttömänä olevia ja paljon työtä, mikä on siirtymän kannalta tarvittavaa mutta jää nykyisin tekemättä. Työllisyyspolitiikan tavoitteena ei tule yksinomaan olla työllisyysasteen nosto, vaan kestävyyssiirtymän kannalta oleellisempaa on tarkastella työn sisältöä. Kuntien on aktiivisesti luotava sellaisia työpaikkoja, jotka ovat ekologisesti, eettisesti ja sosiaalisesti kestäviä ja tukevat yhteiskuntaa välttämättömässä kestävyyssiirtymässä. Siirtymätyötä luodakseen kuntien on harjoitettava suunnitelmallista investointipolitiikkaa, jolla rahoitetaan kestävyyssiirtymää tukevia hankkeita. Siirtymätyöllisyyden edellytysten parantamiseksi  kuntien on myös varmistettava ammatilliselle koulutukselle riittävä rahoitus. Onnistuneen siirtymäpolitiikan kannalta on ehdottoman tärkeää, että ihmisille on tarjolla fossiilitaloudesta irrotettuja tulonlähteitä.  

Hevonen on lauma- ja saaliseläin, joka on alun perin viihtynyt etenkin aroilla ja tasangoilla, mutta on sopeutunut elämään monenlaisissa ympäristöissä aina avoimista preerioista tiheisiin metsiin ja vuoristoihin. Hevosen vahva ruumiinrakenne pitkine jalkoineen tekee siitä nopean ja kestävän liikkujan monenlaisissa ympäristöissä. Hevoset elävät yleensä pienissä ryhmissä, joissa ne luovat vahvat sosiaaliset siteet toisiin lauman jäseniin. Hevonen reagoi ympäristöönsä tarkasti ja on herkkä pienillekin muutoksille, sillä se voi aistia sekä lajitoveriensa että ihmisten ja muiden lajien edustajien tunteita. Tästä syystä hevosia käytetään terapiassa, sillä niiden empaattinen ja tuomitsematon läsnäolo voi toimia rauhoittavana tekijänä, joka tukee potilaan psykologista hyvinvointia.

Kaikkia ihmisiä tulee kohdella yhdenvertaisesti taustaan, kieleen, katsomukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoleen katsomatta, sillä ilman ihmisten välistä tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta  ja demokratiaa sekä eläin- että ihmisoikeudet eivät toteudu. Mahdollisimman oikeudenmukaisen ja yhdenvertaisen tilan saavuttaminen vaatii poliittiselta päätöksenteolta tieteeseen pohjautuvaa asiantuntemusta. Päätösten valmistelussa tulisi käydä vuoropuhelua ja kuunnella etenkin heitä, joita päätökset koskevat.

Marginalisoidut ryhmät, esimerkiksi kodittomat, vammaiset, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, maahan muuttaneet, romanit ja niin edelleen kohtaavat erilaisia ennakkoluuloja, esteitä, syrjintää ja väkivaltaa esimerkiksi työ-, asunto- ja koulutusmarkkinoilla, terveydenhuollossa sekä arkielämässä. Hyvinvointialueen sekä kunnan työntekijöille on tarjottava enemmän koulutusta muun muassa marginalisoitujen ryhmien ihmillisestä kohtaamisesta ja tieteeseen perustuvasta auttamisesta. Kuntien ja hyvinvointialueiden tulee lähtökohtaisesti tehdä kaikkensa, että ne todellisuudessa ovat aivan kaikille hyvä paikka elää.

Lehmä on märehtivä nisäkäs, joka kuuluu nautaeläinten heimoon. Se on sosiaalinen laumaeläin, jota ihminen on hyödyntänyt laajasti maataloustuotannossa ympäri maailmaa. Lehmän luonnollisia elinympäristöjä ovat avoimet laitumet ja ruohoalueet, kuten aro- ja preeria-alueet, joissa se voi liikkua vapaasti suurilla alueilla etsimässä ruokaa ja suojaa. 

Lehmä tunnetaan myös vahvasta äidinvaistostaan ja tarpeestaan huolehtia poikasistaan eli vasikoista niiden ensimmäisistä hetkistä lähtien. Lehmä hoitaa ja imettää vasikkaansa vähintään puoli vuotta, mutta joskus jopa vuoden. Lehmän hoivavietti ulottuu myös muihin lauman jäseniin, sillä ne voivat muodostaa tiiviitä ystävyyssuhteita toisiin lehmiin osoittaen huolenpitoa myös niitä kohtaan. Tämä luo turvallisuuden tunnetta ja hyvinvointia koko laumalle. 

Ihmiset tarvitsevat hoivaa koko elämänsä ajan. Hoiva on elämää uusintavaa ja hyvinvointia lisäävää ja ylläpitävää toimintaa. Hoiva on hyvän elämän ja toimivan yhteiskunnan kannalta välttämätöntä. Viime vuosikymmeniä leimannut talouskuripolitiikka leikkauksineen on johtanut hyvinvointipalveluiden dramaattiseen heikentymiseen, mikä on synnyttänyt hoivavajeen. Oleellisinta hyvinvointipalveluiden osalta on uusien leikkauksien lopettaminen ja hyvinvointipalveluiden rahoituksen lisääminen aiempien leikkausten aiheuttaman rahoitusvajeen paikkaamiseksi. Hyvinvointipalveluihin panostaminen on myös eläinoikeusteko, sillä niiden avulla voidaan ehkäistä eläinsuojelullisten ongelmien syntyä.

Hyvinvointipalvelut tulee järjestää niin, että jokaisella on yhdenvertainen mahdollisuus käyttää tarvitsemiaan palveluita riippumatta yksilön varallisuudesta, henkisistä ja sosiaalisista voimavaroista tai asuinpaikasta. Sosiaali- ja terveyspalveluissa tulee oirekeskeisyyden sijaan keskittyä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja sairauksien sekä ongelmien ennaltaehkäisyyn. Istuvan hallituksen hoitotakuuta koskevasta esityksestä huolimatta hyvinvointialueilla hoitotakuun rajaksi tulee asettaa viikko. Sotepalveluiden asiakasmaksuja tulee alentaa ja lisätä maksuttomien palveluiden määrää, esimerkiksi terveyskeskusmaksuista tulisi luopua pikimmiten. Oikeus terveyteen on kaikille kuuluva ihmisoikeus ja Eläinoikeuspuolue katsoo, ettei julkisia hyvinvointipalveluita ole millään sektorilla syytä rajoittaa esimerkiksi paperittomilta henkilöiltä.

Perusterveydenhoidon jakautuminen kolmeen erilliseen kanavaan – terveyskeskuksiin, työterveydenhuoltoon ja yksityisille lääkäriasemille – on omiaan jättämään työelämän ulkopuolella olevat heikompaan asemaan. Demokratian ja eheiden palveluprosessien näkökulmasta hyvinvointipalvelut on parasta toteuttaa julkisen sektorin toimesta. Yksityinen ja kolmas sektori toimivat järjestelmässä täydentävinä tekijöinä. Etenkin kolmannen sektorin vuosia rakentunutta hyvää työtä ja yhteistyötä pitää vahvistaa hyvinvointipalveluissa. Omaishoitajien tekemä työ on kriittisessä osassa hoitotyön kestävyyden kannalta, ja esimerkiksi iäkkäiden ihmisten hoitoon omaishoitajat tuottavat 3,1 miljardin säästön. Omaishoito tulee nähdä merkittävänä osana hoivakokonaisuutta ja sen kehittämiseen tulee myös panostaa yhdessä omaishoitoyhdistysten kanssa. Esimerkiksi hyvinvointialueiden palvelukeskuksissa omaishoitajille tulee tarjota tukipalveluita eritoten kuormituksen vähentämiseen.

Hyvinvointipalvelut ovat henkilöstövaltaisia aloja eli ihmisen tekemää työtä ei voida  korvata teknologisin menetelmin. Hyvinvointialueiden on tehtävä yhteistyötä työntekijäjärjestöjen kanssa henkilöstöpulan ratkaisemiseksi ja  työolojen parantamiseksi. Resursseja on kohdennettava työn henkisen ja fyysisen rasittavuuden vähentämiseen, esimerkiksi mahdollistamalla riittävät lepoajat työvuorojen välissä ja suunnittelemalla työvuorot yhteisöllisesti. Kuntien ja hyvinvointialueiden on tarjottava pysyvämpiä työsuhteita osa-aika- ja pätkätyösuhteiden sijaan pitäen osa-aikatyö mahdollisena sitä haluaville. Vuokratyövoiman käyttö on kallista ja siihen liittyvä jatkuva perehdytys kuormittaa henkilöstöä, mistä johtuen vuokratyövoiman käytön tulee olla viimesijainen vaihtoehto.

Suomalaista vanhustyötä on pitkään leimannut huolestuttavat kehityssuunnat. Positiivista kehitystä ei ole tapahtunut ympärivuorokautisessa laitoshoidossa, ja kotihoidon työolosuhteet ovat heikentyneet. Tulevaisuudessa vanhustyön haasteet lisääntyvät väestön ikääntymisen myötä. Apua tilanteeseen ei saada palveluita yksityistämällä, mikä Suomessa ja Ruotsissa on johtanut palveluiden kattavuuden laskuun. Iäkkäille ihmisille kuuluu oikeus hyvään hoitoon, joka toteutetaan ammattitaitoisesti ja hyvinvointia edistävässä sekä ihmistä arvostavassa ilmapiirissä. Ikääntyvien ihmisten palveluiden yksityistäminen tulee pysäyttää ja julkisiin palveluihin tulee osoittaa lisää panostuksia. Panostuksia tulee osoittaa niin kotihoitoon kuin ympärivuorokautiseen palveluasumiseen.

Päihdeongelmaiset ihmiset käyttävät keskimääräistä enemmän sosiaali- ja terveyspalveluita. Tästä johtuen heidän tarpeensa tulee erityisesti huomioida palvelujärjestelmää kehitettäessä. Eri päihteistä riippuvaiset tulee nähdä yhdenvertaisina hoidon kannalta. Päihdetyön palveluilla tulee purkaa näitä ennakkoluuloja ja tukea asiakkaiden kunnioittavaa kohtelua. Päihdeongelmien ylisukupolvisuutta tulee ehkäistä panostamalla perhetyöhön osana päihdetyötä. Lisäksi rahapelihaittojen ehkäisy tulee ottaa osaksi alueellisia päihdetyösuunnitelmia.

Mielenterveyden häiriöt ovat kasvava ja ajankohtainen terveysongelma, ja ne asettavat suuren haasteen kansanterveydelle. Väestöstä yli puolella on jossain vaiheessa elämäänsä jokin mielenterveyden häiriö, ja esimerkiksi 20–25 % nuorista kärsii mielenterveyden häiriöistä. Ne ovat yleisin terveysongelma nuorilla aikuisilla ja koululaisilla. Oikeus hyvään mielenterveyteen on jokaisen yhtäläinen perusoikeus. Tutkimusten mukaan palveluiden laajentamisesta saatavat hyödyt ylittävät yhteiskunnalle tulevat kustannukset yli kaksinkertaisesti. Niin inhimillisestä kuin taloudellisestakin näkökulmasta katsoen mielenterveyspalveluita on tarkasteltava hinnan sijaan laatu edellä. Ilmastokriisi, jonka keskellä elämme, aiheuttaa kasvavissa määrin lisähaasteen mielenterveyspalveluille. Suomalaisista yli puolet kokevat huolta tai ahdistusta ympäristökriisin vuoksi.